VSOP

Täytin tänään 35. Joskus reilu 10 vuotta sitten ajattelin, että kolmevitoset on auttamatta keski-ikäisiä patuja, elämä ehtoopuolelle kääntymässä. Tässäpä sitä sitten ollaan. Tuntuu aika nuorelta. Elämä on tosin pysäkillä. Toisaalta, jos vertaan itseäni ikätovereihin, on takataskussa aika monta sellaista asiaa, mitä ihmisen ei olisi tarvinut tähän ikään mennessä kokea. Enkä puhu pelkästään leskeytymisestä. Mutta toisaalta, ne kaikki asiat tekevät minusta sen ihmisen, joka tänään olen.

Kun menimme neljä vuotta sitten naimisiin työkaverit olivat hankkineet meille Stockan lahjakortin häälahjaksi. Tämä oli miesten mielestä tylsää. He hankkivat miehelle lahjaksi pullon VSOP konjakkia. Se oli tarkoitus korkata viime kesänä 40-vuotispäivänä. Korkkaamatta jäi. Ei kuulemma hyvää pulloa raski avata. Minä en käytä alkoholia ollenkaan, keho ei keskustele viinasten kanssa samaa kieltä ja tulen kipeäksi. 

Illalla tuli kuitenkin tunne, että minun pitää ottaa yömyssy edesmenneen aviomieheni kuvan kanssa. Korkkasin siis tuon arvokkaan pullon. Kaadoin itselleni 2cl konjakkia lasiin ja kohotin maljan miesvainajalle. Kerroin ääneen rakkaudesta, ikävästä, epätoivosta, peloista ja kaikesta mitä nyt mieleen pälkähti. Konjakki oli helvetin pahaa. En ole ikinä pitänyt värillisistä viinoista. En pidä edelleenkään. Keho ei edelleenkään keskustellut alkoholin kanssa, suu puutui, lihakset särkivät ja korvat menivät lukkoon. Hilpeää kerrassaan.

Konjakkia hiljalleen siemaillessani hiljennyin katsomaan kuolleen rakkaan kuvaa ja pysähdyin siihen hetkeen. Kaipuu muuttaa muotoaan. Se ei ole enää repivää epätoivoista menetyksen pelkoa. Nyt se menetys alkaa olla totta ja on ihan oikea ikävä. Aion tästä edespäinkin ottaa jokaisen syntymäpäiväni kunniaksi tuikun konjakkia. Ehkä en enää tulevina vuosina itke.Tämä on ollut yksinäisin syntymäpäivä ikinä. Eipä ollut oikein juhlatunnelmaa. Ostin itselleni liian kallista hajuvettä, koska henkilökohtainen sijoitusneuvoja, minä siis, käski sijoittaa itseen. Parempaa sijoitusneuvojaa saa hakea.

Olen juossut maistraatin ja verotoimiston välisiä kortteleita itkua niellen. Paperisotku on uuvuttavaa. Tulin eilen illalla niin murheelliseksi, kun lapsi totesi isän heräävän iltaisin eloon unissa. Isi vie huvipuistoon ja suojelee pelottavilta otuksilta. Se on niin kivaa, että tulee itku ilosta. Ja minä näen iänikuisia painajaisia ja itken pelkoa ja murhetta unissanikin. 

Hyvää syntymäpäivää mulle!