Tuikku murheeseen

Kuolemasta on tänään kulunut viisi viikkoa. (Lasken vielä viikoissa, en edes kuukausissa. Joskus tämänkin laskutoimituksen tulee tekemään vuosissa... )Tuntuu ikuisuudelta, vaikka onkin vain silmänräpäys.

Palasimme tänään kotiin pohjoisesta. Tuntui äärettömän vaikealtaa repiä itsensä haudalta autoon ja tien päälle. Ajoimme Ruotsin kautta kotiin, koska reitti on niin paljon kauniimpi ja mies rakasti ajella pieniä maatiaisteitä Ruotsin lapissa. Tuli niin surkea mieli ja huono omatunto, kun kävelin itkun kanssa hautausmaalta pois. Joudun sinne rakkaimman yksin jättämään maan poveen, kylmään ja pimeään. Ajomatka oli repivä ja raastava. Tietyön lisäksi mielessä risteilivät itkun ja itsesäälin lisäksi ikävä ja kaihomieli. Tästä on mentävä yksin, takaisin ei ole paluuta.

Huomaan kysyväni jatkuvasti mielipidettä tai neuvoa, kunnes huomaan, että yksin tämä kaikki pitää hoitaa. Kävimme Ikeassa, vähän päästä olin pohtimassa kumpi väri olisi miehelle mieleinen tai saankohan sapiskaa jos vähän vielä tuhlailen hömppään. Eipä minua kukaan enää ole nauramassa hömppäilyni kanssa. Yksin olen ajatusteni kera.

Tyttö kaatoi limsat päälleen ravintolassa. Ensimmäinen kommentti oli: "Etkö suutukaan? Isi olisi paasannut mulle..." Mies taisi tosiaan aika herkästi torua. Oli sitä mieltä, että on hyvä jos on tiukka mutta reilu kasvattaja. Se taisi kääntyä itseään vastaan jatkuvana torumisena. Sitäkään ei enää saa pois. 

Sytytimme tänään kynttilät lyhtyihin meidän perheelle. Jospa ne valaisisivat hieman tätä sysimustaa paskassa tarpomista, mitä kai elämäksi kutsutaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Olet mielessäni, nyt, kohta, vastikään. Koko ajan. Menetys lilluu ympärillä, kuin hernerokkasumu. Se imeytyy huokosiin kuin suola, tekee minusta patsaan, jolla on kivettynyt kuori. Repivä ja raastava suru on ollutta ja mennyttä. Tämä on enemmänkin kaiken uudelleen elämistä, ymmärtämistä niillä eväillä, mitkä olen keräillyt tässä vuosien varrella. Mitä enemmän ymmärrän, sitä enemmän sattuu. Mittakaava kasvaa päivä päivältä suuremmaksi tuoden mukanaan kipua ja särkyä, katkeruutta ja säröjä.  Yksinäisyys lietsoo tulta hyvällä menestyksellä. On helppoa kompastua itsesäälin asettamiin ansalankoihin. Kun kerran kompastuu, on vaikeaa nousta jaloilleen. Takerrun sinun sielusi rippeeseen sisälläni, kuin viimeiseen oljen korteen. Olethan vielä siellä, sielussani kiinni? Jos et ole, olen aivan yksin. Näethän minut vielä, kuulethan minut vielä? Kuka minut huolii, keskeneräisen,rikkinäisen ihmisen? Kuka näkee repsahtaneen ulkokuoren ohi sen, mitä sisällä on? Harva. Kuka uskaltaa harpata sinu...
Lue lisää

Nääntyjä

Joskus tuntuu siltä, että minun pitäisi olla jo ylivertaisen kestävä näiden koettelemusteni jälkeen uusien kompastuskivien edessä. No, enpä ole. En oikeastaan näinä viimeviikkoina kyennyt muuhun kuin kiukkuiseen valittamiseen. Jos olet kuullut suustani jotain positiivista, se oli vahinko. Onnistuneesti tasoittelen särmät huumorilla ja olen ryhtynyt aamulla meikkaamaan, jotta en näyttäisi ihan niin nääntyneeltä. Olen liian tunnollinen marssiakseni lääkäriin sekaisin olevan elämäni kanssa. Olen mahdottoman edessä. Päässä on liikaa dataa, pienetkin asiat lipsuvat mielestä, keskittyminen on lähes mahdotonta. Itku odottaa koko ajan nurkan takana. Surettaa, ahdistaa, väsyttää, pelottaa, suututtaa ja kyllästyttää. Huuda hep, jos löysit positiivisen tunnetilan! Kuinka paljon huolta voi yhden ihmisen elämä...
Lue lisää

Kaiken näkevä silmä?

Kävin aamulla psykiatrin arviossa. Erityisen haasteellinen aamu sinällään, koska jo yöllä mieleen tuli auki jäänyt silmä. Se tumman metsän ja syvän sinen sekoitus. Pupilli ennemmin pieni kuin suuri. Mihin se näki? Minä olen kaikki nämä 12 viikkoa ajatellut, että mitä se ihminen ajatteli siinä maatessaan ja minut nähdessään. Tänään huomasin, ettei se kaunis syvänsävyinen silmä enää nähnyt. Jotenkin tuntui irvokkaalta, että toinen silmä oli jäänyt auki, mutta toisaalta sain mahdollisuuden vielä kerran katsoa vaikkei se katse enää vastannut. Suru ei tule vieläkään. Pelkkiä fyysisiä oireita. Puistatuksia ja kuvotusta. Lääkkeitä rukattiin. Apteekkireissulla menin kioskin kautta. Kauppias katsoi kummastellen, kun kerroin päättäneeni aloittaa tupakoinnin uudestaan, mitähän valikoimassa mahtaisi olla. Harvinaista kuulemma. Totesin, että tuoreella leskellä on lupa aloittaa tupakointi, jos siltä tuntuu. Kauppias oli samaa mieltä ja esitteli parhaat tuotteensa. Askin takana lukee osuvasti tu...
Lue lisää