Kaiverruksista

Otin tänään miehen vihkisormuksen pois kaulaketjusta, mihin sen pujotin onnettomuusyönä. Otin rakkaani kylmästä kädestä kiinni ja pyöritin nyt pois sen, minkä olin itse aikoinaan siihen sormeen pujottanut luvatessani myötä- ja vastoinkäymisissä olla niin kuin niissä pitää olla. Se käsi oli hurjan vahvan näköinen, vaikka se ei enää koskaan sitä voimaa käyttäisi. Minulla on ikävä sitä kättä. En voi kantaa enää sormustakaan, sekin muistuttaa liikaa. 

En ollut aiemmin ajatellut, mutta mieheni oli sormukset ostaessaan ottanut erilaiset kaiverrukset sormuksiin. Minun sormuksessani lukee E&M 30.7.2011 ja mieheni sormuksessa lukee M<3E 30.7.11. Liekö tähän jokin syy vaiko silkkaa hajamielisyyttä kaiverruksia tilatessa, en tiedä. Hänen sormuksessaan sydän rakkaudelle ja minulla & kumppanuudelle. Tiedä häntä.

On kamalaa huomata, että se saumaton yhteistyö ja sanaton yhteen hitsautuminen pettää. Toinen ei kuulekaan sinua, ei otakaan vastaan ohjeita, ei suostu pelastumaan. Sinä et saakaan olla sankari kerran elämässäsi. Olet tuomittu jälleen kerran epäonnistumaan. Ja hinta on tällä kertaa kallein mahdollinen. Kotona saatoimme koota esimerkiksi Ikean kalusteita sen suuremmin keskustelematta, koska kumpainenkin tiesi miten toinen ajattelee. Voimamme on tiimi nauroimme joskus. Ja nyt tiimi on rikki ja voima kadonnut. Käsi on enää kylmä muisto voimasta ja rakkaudesta. 

Tähän ikävään pakahtuu. Toivon vieläkin, että mies tulisi kotiin. Ei se vissiin tuu...