Joskus elämä on Afrikan tähti osa 2.
Ostit minulle orkidean vuosi sitten. Se kukkii kolmatta kertaa. Yleensä marketin kukkaset kuolevat viikoissa, viimeistään kuukausissa. Tällä yksilöllä näyttää olevan elinvoimaa.
Kävin tänään töissä. Sinne on mukava mennä takaisin aikanaan. En ehkä sittenkään ole vielä valmis. Parkkipaikalla kuulin huutosi ja käännyin etsimään sinua Huuhkajapuistosta. Sitten leijuit taas silmieni editse pinnan alle. Mieleni taisi huudella.
Tytär on saanut uuden ystävän. Ihana katsoa iloa lapsen silmissä ja intoa joka uhkuu ylt'ympäriinsä. Kultaakin kalliimpaa on lapsen ilo. Oikea Afrikan tähti. Ehkä lapsemme selviää. Sanoin sen tänään ääneen kuvallesi. Vaikka raameista katselee edelleen vieras mies, etäisesti tuttu hahmo, luotan siihen, että se olet sinä, peruskallioni. Sinulle voin kertoa mitä vain, et vaan enää vastaa, jospa kuulet kuitenkin.
Siivosin sinua taas tänään pois elämästäni. Vein vaatteitasi pois. Nyt se tuntui pahemmalta. Se raotti ovea todellisuudelle, joka ei täällä vielä ole näiden vajaan kuuden viikon aikana näyttäytynyt. Vieläkin tuntuu, ettei sinua ole koskaan ollut olemassakaan. Olet vain ollut illuusio viimeiset kymmenen vuotta elämässäni, ja heräsin taas elämään omaa elämääni yksinäisyydessä.
Kommentit
Lähetä kommentti