Lääkärin määräyksestä zombie

Työterveyslääkäri käski antaa oman unen tulla ja jättää lääkkeet pois illasta. Minä työtä käskettyä. En nyt mitään valtavaa lääkelastia ole edes iltaisin ottanut. Pientä annosta rauhoittavaa tai nukahtamislääkettä. Saan kyllä unen päästä kiinni iltaisin, mutta ei se uni kestä. Kauhukuvat palasivat myös uniin. Näytän zombielta, koska en nuku kunnolla, olo tuntuu zombielta, päässä on vain toukkia ja muhjua ja keskustelen öisin mieheni ruumiin kanssa. Zombie kai siis hänkin, ruumiit harvemmin juttelevat takaisin. 

Taidan kyseenalaistaa lääkärin ratkaisun, en tahdo olla zombie. Tahdon nukkua yöllä ja ajatella asioita päivällä. Olin hetken jo helpottunut, kun uniin tuli muutakin kuin vettä ja raatoja. Sitä helpotusta ei sitten kestänyt pitkään. Toivottavasti tämä trauma purkautuu vielä siedettävään mittasuhteeseen. Jatkuva kölin alta vetäminen omassa päässä alkaa uuvuttaa. Ovi todellisuuteen raottuu koko ajan hieman lisää. En tiedä haluanko nähdä mitä siellä toisella puolella on koska se tulee sattumaan vielä enemmän, kuin tämä puuskittainen suru ja tuska. Välillä saa sentään lekotella unohduksen leppeässä tuulessa. Jospa tämä kurimus hukkuu vielä joskus ajatusten virtaan, kuten mies hukkui järveen. Nopeasti, raa'asti ja ennen aikojaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Nääntyjä

Kaiken näkevä silmä?