Väri

Kolmen vuoden tauon jälkeen värjäsin hiukseni. Se tuntui jotenkin mielekkäältä. Ei mitään radikaalia, mutta vähän jotain uutta. Avioliitto latistaa. Ihminen ei enää pidä huolta itsestään. Saa näyttää itsensä rähjäisenäkin, eikä se niin haittaa. Surullinen puoli siinä on se, että menettää sen laittautumisen ja pienten muutosten ilon. Tyytyy näyttämään rähjäiseltä. Tyytyy väljähtyneeseen elämään. Minä kaipasin vähän väriä. 

Maanantai vähän pelottaa. En muista enää miltä tuntuu mennä töihin. Se on ollut sivuseikka aika kauan. Miltä se sitten tuntuu yksin kävellä niitä käytäviä ja olla minä? Me ei olla enää me. Me ollaan nyt minä. Harmittaa, etten ole käsistäni kovin kätevä. Haluaisin maalata taulun tai kaksi, mutta se mitä haluaisin maalata ei minulta onnistu. Harmi. Taidan luritella sitten surkeita runoelmiani ja sepitellä tätä köykäistä tarinaani. Yrittää maalata sanoilla ne taulut, jotka eivät pensseleistä ja väripaleteista suostu koostumaan teokseksi. 

Lääkkeillä on vinkeä sivuvaikutus. Unet ovat villejä. Kerrassaan älyttömiä. Vedin kännit Paavo Arhinmäen ja Minni Hiiren kanssa skumppavodka sekoituksella ja ohjasin takseja jokeen. Eksyin ravintolan takahuoneisiin väsyneiden kokkien sekaan ja eksyin Tuiraan. Kaikista maailman paikoista Tuiraan. Vaikka yöt ovat yhtä seikkailua, on silti mahtavaa, että uni viimein tulee. En näytä enää zombielta. En enää tutise ja vedä päivääni kahvin voimalla iltaan. 

Ajatus. Suudelma on pieni salamatka herkkyyteen, kosketus sydänjuureen, sielun kotiin. 

Miten käyttää se suudelma?