Komiikasta ja revontulista

Oivalsin vasta päiviä myöhemmin koomisen tilanteen arjessani. Jaksoi jopa naurattaa...

Gigantin kassalla luottohakemusta tehdessä:

Myyjä: Sun siviilisääty?
Minä: Leski.
(Myyjä katselee mua hetken hämmentyneen oloisena ja jatkaa...)
Myyjä: Minkä sä näistä nyt sitten otat?
Minä: Askon...

Jos et tajunnut vitsiä, ei se haittaa, mulla on vain helvetin ankea huumorintaju ja se on periytyvää sorttia. Kotona on nyt sitten uusi mies talossa ja sen nimi on Asko. Se tykkää tiskata, on energialuokaltaan erinomainen ja desibelejäkään ei liiemmin kuulunut kauppaan. Passaa mulle. 

Eilen oli aivan järjettömän komeat revontulet taivaalla. Joku niksahti. Ensin revin hepakassa penskan hereille sängystä. Tule katsomaan, täällä ulkona on jotain mitä et ole vielä koskaan nähnyt!!!! Kannoin puoliunessa olevan tenavan sylissä pihalle ja tyttö totesi. Joo äiti, nähty on, vie mut nukkumaan täällä on kylmä. Ryntäsin takaisin pihalle, kun tyttö oli paketoitu sänkyyn. 

Sitten tuli tunne, että Martti on nyt täällä.  Hihkuin ja hehkutin revontulille. Ihanaa, kun tulit viimein, on ollut niin älytön ikävä. Aivan kuin Martin sielu olisi lepattanut taivaalla. Itketti ja nauratti yhtäaikaa. Katselin lentäviä satelliitteja. Tähdenlennolle en edes viitsinyt esittää lapsellisesti toivetta. Ne eivät ole koskaan toteutuneet. Oli silti kaunis tähdenlento. 

Sisällä myllää aivan valtava määrä tunteita. Läikkyvät yli laidan. Edelleenkin aaltoliikettä, se on vain muuttunut päivistä tunteihin ja minuutteihin. Tasaista, unohdusta, kipu, pelkoa, ahdistusta, itkettää, naurattaa, tasaista, naurattaa, tasaista, suututtaa, ärsyttää, väsyttää, väsyttää, itkettää, ahdistaa, unohdus, kipu, kipu, väsyttää... Tämä kaikki parissa tunnissa. 

Kolme päivää töissä oli ihan sopiva startti. En olisi jaksanut enempää. Kaiken arkipäivän tahdon ja energian potilailleni annoin ja nyt pitää saada olla rauhassa ja hiljaisuudessa. Riittävästi ihmisiä hetkeksi. Kotona on hyvä olla, kun täällä saa olla rauhassa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Olet mielessäni, nyt, kohta, vastikään. Koko ajan. Menetys lilluu ympärillä, kuin hernerokkasumu. Se imeytyy huokosiin kuin suola, tekee minusta patsaan, jolla on kivettynyt kuori. Repivä ja raastava suru on ollutta ja mennyttä. Tämä on enemmänkin kaiken uudelleen elämistä, ymmärtämistä niillä eväillä, mitkä olen keräillyt tässä vuosien varrella. Mitä enemmän ymmärrän, sitä enemmän sattuu. Mittakaava kasvaa päivä päivältä suuremmaksi tuoden mukanaan kipua ja särkyä, katkeruutta ja säröjä.  Yksinäisyys lietsoo tulta hyvällä menestyksellä. On helppoa kompastua itsesäälin asettamiin ansalankoihin. Kun kerran kompastuu, on vaikeaa nousta jaloilleen. Takerrun sinun sielusi rippeeseen sisälläni, kuin viimeiseen oljen korteen. Olethan vielä siellä, sielussani kiinni? Jos et ole, olen aivan yksin. Näethän minut vielä, kuulethan minut vielä? Kuka minut huolii, keskeneräisen,rikkinäisen ihmisen? Kuka näkee repsahtaneen ulkokuoren ohi sen, mitä sisällä on? Harva. Kuka uskaltaa harpata sinu...
Lue lisää

Nääntyjä

Joskus tuntuu siltä, että minun pitäisi olla jo ylivertaisen kestävä näiden koettelemusteni jälkeen uusien kompastuskivien edessä. No, enpä ole. En oikeastaan näinä viimeviikkoina kyennyt muuhun kuin kiukkuiseen valittamiseen. Jos olet kuullut suustani jotain positiivista, se oli vahinko. Onnistuneesti tasoittelen särmät huumorilla ja olen ryhtynyt aamulla meikkaamaan, jotta en näyttäisi ihan niin nääntyneeltä. Olen liian tunnollinen marssiakseni lääkäriin sekaisin olevan elämäni kanssa. Olen mahdottoman edessä. Päässä on liikaa dataa, pienetkin asiat lipsuvat mielestä, keskittyminen on lähes mahdotonta. Itku odottaa koko ajan nurkan takana. Surettaa, ahdistaa, väsyttää, pelottaa, suututtaa ja kyllästyttää. Huuda hep, jos löysit positiivisen tunnetilan! Kuinka paljon huolta voi yhden ihmisen elämä...
Lue lisää

Kaiken näkevä silmä?

Kävin aamulla psykiatrin arviossa. Erityisen haasteellinen aamu sinällään, koska jo yöllä mieleen tuli auki jäänyt silmä. Se tumman metsän ja syvän sinen sekoitus. Pupilli ennemmin pieni kuin suuri. Mihin se näki? Minä olen kaikki nämä 12 viikkoa ajatellut, että mitä se ihminen ajatteli siinä maatessaan ja minut nähdessään. Tänään huomasin, ettei se kaunis syvänsävyinen silmä enää nähnyt. Jotenkin tuntui irvokkaalta, että toinen silmä oli jäänyt auki, mutta toisaalta sain mahdollisuuden vielä kerran katsoa vaikkei se katse enää vastannut. Suru ei tule vieläkään. Pelkkiä fyysisiä oireita. Puistatuksia ja kuvotusta. Lääkkeitä rukattiin. Apteekkireissulla menin kioskin kautta. Kauppias katsoi kummastellen, kun kerroin päättäneeni aloittaa tupakoinnin uudestaan, mitähän valikoimassa mahtaisi olla. Harvinaista kuulemma. Totesin, että tuoreella leskellä on lupa aloittaa tupakointi, jos siltä tuntuu. Kauppias oli samaa mieltä ja esitteli parhaat tuotteensa. Askin takana lukee osuvasti tu...
Lue lisää