Die die die my darling

Yks rokkibändi lauloi joskus, die die die my darling... Osuvaa. Sinä kuolet kuolemasta päästyäsi. Kaksi viikkoa on ollut aika ajatuksetonta aikaa. Energia on mennyt elämiseen ja olemiseen. Muisti antaa taas kauhatolkulla vaikka pipetillä voisi ehkä tipan ottaa. Tänään olen toistolla kertonut tyttärelle, että olet kuollut. Vain ne sanat: "Kulta mulla on sulle tosi pahoja uutisia, isi on kuollut. Isi hukkui tuonne järveen...." Ja lapsi itkee, eikä kyseenalaista. 

On niin hankala pukea sanoiksi sitä ristiriitaa. Tietää, että toinen on kuollut. Ymmärtää sen. Sitten kuitenkaan ei ymmärrä eikä hahmota saati sitten tajua mitä on tapahtunut. Mekaanisesti osaan kertoa tapahtuneet asiat ja mekaanisesti voin sanoa, että tajuan tapahtuneen. Sitten todellisuudessa minulla on mielessä pallo täynnä pahaa ja siinä on pieni reikä josta välillä purskahtaa kuumaa pahuutta tietoisuuteen. Siltikään sitä ei jotenkin ymmärrä. Tulee vain pahapahapaha olo ja huutoitku, mutta sitten se reikä tulppaantuu ja se pallo vain on siellä ja minä täällä. 

Voisin kuvitella että skitsofreeniset oireet tuntuvat tältä. Hajanaisia havaintoja siitä ja tästä ja tuosta todellisuudesta, eikä niistä mikään ole aivan kohdallaan. Happamia ovat, sanoi kettu pihlajanmarjoja maistettuaan...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Nääntyjä

Kaiken näkevä silmä?