Unen ja valveen välimaastossa

Uni ja valve sekoittuvat joskus, eikä tiedä, mikä on unta ja mikä todellista. Unesta ei muista mitään, ehkä haamuja sieltä täältä, mutta ei mitään kokonaista ja hereilläkään ei ole, mikään ei näytä todellisia kasvojaan. Martti kävi yöllä kotona. En muista unia mitä näin, mutta jostain tiesin, että Martti on nyt kotona. Pelotti ihan älyttömästi. En nähnyt ketään, mutta tiesin, että Martti on löytänyt kotiin. En muista sitäkään, mistä tiesin hänen tulleen kotiin. Käskin mennä pois. Sanoin, että pelottaa. Ei kuolleiden kuulu enää tulla. Olen kaiken tämän ajan pelännyt lapsellisesti, että mies alkaa kummitella minulle. Nytkö se alkaa.

Myöhemmin uneksin illallisesta. Järjestäisin yllätyksenä pihvi-illallisen. Sitten uni sanoi minulle, turhaa mietit paistettuja punajuuria, mies on kuollut. Saat syödä mitä mielesi halajaa. 

En liiemmin välitä tuosta unen ja valveen välitilasta, missä kaikki on mahdollista. Se on aika karmiva paikka. Kaikki voi tulla päälle, mitään et pääse pakoon ja silti tajuat jollain tasolla olevasi hereillä. Kunpa kummitukset pysyisivät poissa ja mieli työstäisi kaikkea tapahtunutta hieman pehmeämmin keinoin. Kaipaisin rakkautta ja hellyyttää, pehmoisia pupuja uniin välillä. Hard core mättö alkaa riittää. Unissa sataa taas vettä. Menen illalla kumpparit jalassa nukkumaan.