Sade

Ulkona on satanut rankasti illasta saakka. Heräsin yöllä moneen kertaan sateen kohinaan. Aiemmin oli aina kodikasta kömpiä miehen selän taakse peittojen alle nukkumaan sateen ropistessa kattoon. Tietäen, ettei kylmä ja märkä yllä kotiin saakka. Ihminen on sopeutuvainen. Vaikka olo kotona on turvaton ja kaikin puolin höntti, täältä puuttuu jotain suurta (105 kiloa miestä), olin illalla iloinen ja onnellinen kömpiessäni untuvapeiton alle lapseni viereen nukkumaan sateen ropistessa kattoon. Eikä se sade päässyt sisään. 

Puhuminen on rankkaa. Ystävä kävi ruokavieraana ja puhuimme monta tuntia. On mielenkiintoista, kuinka ihmiset ovat nähneet erilaisen ulottuvuuden meidän elämästämme. Kaikki on niin kokemuksellista. Moni asia on jäänyt sittenkin vain tänne meidän kotiin meidän asiaksemme. Olemme onnistuneet suojelemaan elämäämme ja perhettämme. Se ei varmaan aina ole hyvästä, mutta toistaalta yksityisyys on kultaa kalliimpaa välillä. Olin illalla jo kahdeksalta uupunut ja valmis nukkumaan. Uni ei kuitenkaan tullut ja istuskelin pitkään pimeässä olohuoneessa katselemassa televisiosta helvetin huonoa viihdettä. Antti Holma Show ja katastrofitarinat tai vaihtoehtoisesti Kingin hyvän tarinan raiskattu televisioversio eivät mikään täyttäneet vaatimustasoa ainakaan eilen. 

Päädyin sitten vällyjen väliin lukemaan ja nuuskuttelemaan lapsukaista. Elämä oli hetken verran sopivaa. Taas sataa vettä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Nääntyjä

Kaiken näkevä silmä?