Mietityttää

Vetää todella hiljaiseksi, kun katselee uutisia näinä päivinä. Hallitus iskee leikkurinsa juuri sinne, missä minä olen töissä. Rahasta tulee olemaan muutenkin tiukkaa, eikä se auta, että pitää alkaa pelkäämään saikkuja, koska ne laskevat palkkaa, pitänee hankkia joku sivutienesti paikkaamaan palkattomat arkipyhät. Ja etsiä varmaan jostain varamotivaatiota tehdä töitä, kun lomakaan ei enää kerry entiseen malliin. Ehkä haen mukaan politiikkaan ja eduskuntaan, jotta saan kunnon palkan, täyden loman ja korvaukset niin kuin ne kuuluu saada. Hallitus lietsoo todellista pelkoa pienen ihmisen sisään. Olen oikeasti huolissani selviytymisestä, kun minun työtänikään ei enää arvosteta senkään vertaa mitä sitä on aiemmin arvostettu. Sairaanhoitajat eivät muutenkaan tienaa mitenkään huippuluokkaisesti työn vastuuseen nähden. Sama koskee poliiseja ja palomiehiä. 

Jotenkin alkaa tuntua, että pääministeri on susi lammasten kuteissa. Laupias teko pakolaisten hyväksi alkaa tuntua julkisuuskuvan kiillottamiselta ennen haistavittutempausta omaa kansaa kohtaan, etenkin kun muutokset eivät koske häntä itseään eikä eduskunnan väkeä. Reilukerho ja sitä rataa. Jos tämän piti lisätä työn tuottavuutta, en oikein pääse kärryille, miten se toteutuu, kun ihmiset uupuvat ja motivaatio työhön laskee. Sitten haetaan se puuttuva osa palkasta sairaspäivärahoina ja muina tukina valtiolta. Vähän niin ku paskois omaan pesään? Eikö kannattaisi antaa porkkanaa väestölle tehdä työtä, jolloin ostovoimakin kasvaa? 

No joo. Se siitä ja sen kestävyydestä. Oli pakko purkaa tämä tuohtumus johonkin, kun ei ole enää sitä miestä, jolle huutaa pää punaisena näistä asioista.