No shit Sherlock!

Valvoin yön, taas. Eilinen taisi olla jotenkin uuvuttavampi kuin tuntuikaan. Kaikenlaisia pieniä ajatuksenpoikasia poukkoili päässä, ei mitään suurta ja häiritsevää. Aamulla oli pakko nukkua, kun tyttö oli mennyt kouluun. En ole sallinut itselleni aiemmin aamuisia unia, mutta tuntuu etten kykene toimimaan, jos en välillä nuku.

Kotimatkalla kaupasta liikenneympyrä laukaisi jonkin mystisen ajatusten ketjun. Se laituri. Vitivalkoinen iho, harmaat maihinnousukengät tiukalle sidottouina. Resut shortsit, rakkaimmat kaikista vaatteista alta  näkyvät uudet bokserit. Jykevä rintakehä paljaaksi riisuttuna valvontalaitteineen. Se ei liiku. Se ihminen siinä oli oikeasti kuollut. Ihan oikeasti. KUOLLUT! Ja minä koskin sitä ihmistä. Kankeaa ja kylmää. Katsoin kermanvalkeaa ihoa, ylös pullahtanutta palleaa, oksennusta kasvoilla. Miksi ne viikset olivat niin suttuiset? Ei silloin tuntunut, että se kaikki oli kuolemaa. Tänään ymmärsin murusen verran, että elämässäni on käynyt kuolema, jota olen koskenut. Voi miten tässä on näin käynyt? 

Ei meidän avioliittomme täydellinen ollut, kaukana siitä. Mutta ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Emme saaneet sitä aikaa. Tiesin aina jääväni vielä leskeksi suuren ikäeromme takia, mutta silti ajattelin, että meillä on vielä helvetisti aikaa. Vieläkin tuntuu, että meillä on aikaa, kunnes liikenneympyrä sylkäisi päin naamaa kuluneen kommentin: "No shit Sherlock!" kun hetken verran tajusin olevani ihan oikeasti leski.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Olet mielessäni, nyt, kohta, vastikään. Koko ajan. Menetys lilluu ympärillä, kuin hernerokkasumu. Se imeytyy huokosiin kuin suola, tekee minusta patsaan, jolla on kivettynyt kuori. Repivä ja raastava suru on ollutta ja mennyttä. Tämä on enemmänkin kaiken uudelleen elämistä, ymmärtämistä niillä eväillä, mitkä olen keräillyt tässä vuosien varrella. Mitä enemmän ymmärrän, sitä enemmän sattuu. Mittakaava kasvaa päivä päivältä suuremmaksi tuoden mukanaan kipua ja särkyä, katkeruutta ja säröjä.  Yksinäisyys lietsoo tulta hyvällä menestyksellä. On helppoa kompastua itsesäälin asettamiin ansalankoihin. Kun kerran kompastuu, on vaikeaa nousta jaloilleen. Takerrun sinun sielusi rippeeseen sisälläni, kuin viimeiseen oljen korteen. Olethan vielä siellä, sielussani kiinni? Jos et ole, olen aivan yksin. Näethän minut vielä, kuulethan minut vielä? Kuka minut huolii, keskeneräisen,rikkinäisen ihmisen? Kuka näkee repsahtaneen ulkokuoren ohi sen, mitä sisällä on? Harva. Kuka uskaltaa harpata sinu...
Lue lisää

Nääntyjä

Joskus tuntuu siltä, että minun pitäisi olla jo ylivertaisen kestävä näiden koettelemusteni jälkeen uusien kompastuskivien edessä. No, enpä ole. En oikeastaan näinä viimeviikkoina kyennyt muuhun kuin kiukkuiseen valittamiseen. Jos olet kuullut suustani jotain positiivista, se oli vahinko. Onnistuneesti tasoittelen särmät huumorilla ja olen ryhtynyt aamulla meikkaamaan, jotta en näyttäisi ihan niin nääntyneeltä. Olen liian tunnollinen marssiakseni lääkäriin sekaisin olevan elämäni kanssa. Olen mahdottoman edessä. Päässä on liikaa dataa, pienetkin asiat lipsuvat mielestä, keskittyminen on lähes mahdotonta. Itku odottaa koko ajan nurkan takana. Surettaa, ahdistaa, väsyttää, pelottaa, suututtaa ja kyllästyttää. Huuda hep, jos löysit positiivisen tunnetilan! Kuinka paljon huolta voi yhden ihmisen elämä...
Lue lisää

Kaiken näkevä silmä?

Kävin aamulla psykiatrin arviossa. Erityisen haasteellinen aamu sinällään, koska jo yöllä mieleen tuli auki jäänyt silmä. Se tumman metsän ja syvän sinen sekoitus. Pupilli ennemmin pieni kuin suuri. Mihin se näki? Minä olen kaikki nämä 12 viikkoa ajatellut, että mitä se ihminen ajatteli siinä maatessaan ja minut nähdessään. Tänään huomasin, ettei se kaunis syvänsävyinen silmä enää nähnyt. Jotenkin tuntui irvokkaalta, että toinen silmä oli jäänyt auki, mutta toisaalta sain mahdollisuuden vielä kerran katsoa vaikkei se katse enää vastannut. Suru ei tule vieläkään. Pelkkiä fyysisiä oireita. Puistatuksia ja kuvotusta. Lääkkeitä rukattiin. Apteekkireissulla menin kioskin kautta. Kauppias katsoi kummastellen, kun kerroin päättäneeni aloittaa tupakoinnin uudestaan, mitähän valikoimassa mahtaisi olla. Harvinaista kuulemma. Totesin, että tuoreella leskellä on lupa aloittaa tupakointi, jos siltä tuntuu. Kauppias oli samaa mieltä ja esitteli parhaat tuotteensa. Askin takana lukee osuvasti tu...
Lue lisää