Kelailua

Saatoin lauantaina mieheni haudan lepoon. Maanantaina astui arki nenän eteen ja tallasi surun jalkoihinsa. Olimme töissä samalla työnantajalla ja pienen pelastuksen arkeen teki varmaan se, että työnantajan eläkeasiamies lähetti minulle valmiiksi sekä Kelan että Kevan paperit, joilla voin hakea etuuksia ja korvauksia. En ole ikinä ollut maailman paras lomakkeentäyttäjä, mutta näiden lappujen kanssa meni sormi suuhun.

Marssin hämmentynein mielin takki tyhjänä Kelan konttoriin todetakseni, ettei asiakaspalvelijakaan osaa täyttää papereita. Olen oikeutettu leskeneläkkeeseen ja lapseni on oikeutettu lapsen eläkkeeseen, mutta kun siellä paperissa on kohta: kuolinsyynä liikenneonnettomuus, työtapaturma tai ammattitauti, haetko korvausta vakuutuksesta. Mieheni hukkui. Onko tämä nyt liikenneturma vai vaan kuolema? Toki haen korvausta vapaa-ajan vakuutuksesta, mutta tarkoitetaanko tällä nyt liikennevakuutuksen korvauksia? Eipä tiennyt setä tiskin takanakaan asiasta. Ihan niin kuin elämä ei olisi  muuttunut kuoleman myötä jo muutenkin täydelliseksi sekamelskaksi. Edes paperit eivät voi täyttyä itsestään ja helposti. 

Arki velloo ympärillä, kuolemasta on 16 päivää, kauhukuvat pyörivät edelleen silmissä ja ote lipsuu aivan kaikesta. En osaa enää ajatella järkevästi. Sitten pitäisi täyttää lomakkeita...