Marras

Pyhäinpäivänä menimme tyttären kanssa kirkkoon. Olimme aika viimetingassa ja paikka löytyi vain etupenkistä. Itku tuli melkein heti. Tyttökin itki. Kaikki tuntuivat tuijottavan. Ikävä ja murhe tuntui raskaana ympärillä. Teki mieli juosta pois kesken jumalanpalveluksen. En jaksa. Liika on aina liikaa. Silti kuuntelimme loppuun saakka. Taas puhuttiin Jumalan armosta. Minä mietin, ettei tässä ole mitään armollista. Mitä pahaa olen lapseni kanssa tehnyt ansaitakseni tämän kurimuksen ja mitä pahaa mieheni teki ansaitakseen kiduttavan kuoleman liian nuorena? Armo on aika kaukana. Jospa edes jälleennäkeminen kuolemassa olisi totta...

Sytytimme kynttilän miehelle. Seisoin siinä vihkikirkon märillä portailla itkien ääneen. Neljä vuotta sitten nuo ovet olivat auki ja me astuimme ulos onnellisena avioparina. Nyt itken portaalla lukittua ovea katsellen ja lähes kaiken menettäneenä. Ihmiset kiersivät meidät kaukaa. En vain kykene pidättämään tunteita, kun ne päättävät nousta pintaan. Itku ja vapina ovat täysin hallitsemattomia luonnonvoimia. Olen vain matkustajana niiden kahden kyydissä. Tyttö ei ollut moksiskaan. Totesi vain että on surullista katsoa, kun äiti itkee. 

Tunne-elämä on muutenkin sekaisin. Haluan olla yksin, ihmiset väsyttävät ja tuottavat jatkuvaa hankaluutta. Kaikki suututtaa ja raivostuttaa. Haluaisin syrjäytyä rauhassa. En jaksa puhella. 

Viikonloppuna on isänpäivä. Matkaamme kai pohjoiseen. Toivottavasti jaksan. Olen rikkinäinen ihminen, vuodan kuin seula.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Olet mielessäni, nyt, kohta, vastikään. Koko ajan. Menetys lilluu ympärillä, kuin hernerokkasumu. Se imeytyy huokosiin kuin suola, tekee minusta patsaan, jolla on kivettynyt kuori. Repivä ja raastava suru on ollutta ja mennyttä. Tämä on enemmänkin kaiken uudelleen elämistä, ymmärtämistä niillä eväillä, mitkä olen keräillyt tässä vuosien varrella. Mitä enemmän ymmärrän, sitä enemmän sattuu. Mittakaava kasvaa päivä päivältä suuremmaksi tuoden mukanaan kipua ja särkyä, katkeruutta ja säröjä.  Yksinäisyys lietsoo tulta hyvällä menestyksellä. On helppoa kompastua itsesäälin asettamiin ansalankoihin. Kun kerran kompastuu, on vaikeaa nousta jaloilleen. Takerrun sinun sielusi rippeeseen sisälläni, kuin viimeiseen oljen korteen. Olethan vielä siellä, sielussani kiinni? Jos et ole, olen aivan yksin. Näethän minut vielä, kuulethan minut vielä? Kuka minut huolii, keskeneräisen,rikkinäisen ihmisen? Kuka näkee repsahtaneen ulkokuoren ohi sen, mitä sisällä on? Harva. Kuka uskaltaa harpata sinu...
Lue lisää

Nääntyjä

Joskus tuntuu siltä, että minun pitäisi olla jo ylivertaisen kestävä näiden koettelemusteni jälkeen uusien kompastuskivien edessä. No, enpä ole. En oikeastaan näinä viimeviikkoina kyennyt muuhun kuin kiukkuiseen valittamiseen. Jos olet kuullut suustani jotain positiivista, se oli vahinko. Onnistuneesti tasoittelen särmät huumorilla ja olen ryhtynyt aamulla meikkaamaan, jotta en näyttäisi ihan niin nääntyneeltä. Olen liian tunnollinen marssiakseni lääkäriin sekaisin olevan elämäni kanssa. Olen mahdottoman edessä. Päässä on liikaa dataa, pienetkin asiat lipsuvat mielestä, keskittyminen on lähes mahdotonta. Itku odottaa koko ajan nurkan takana. Surettaa, ahdistaa, väsyttää, pelottaa, suututtaa ja kyllästyttää. Huuda hep, jos löysit positiivisen tunnetilan! Kuinka paljon huolta voi yhden ihmisen elämä...
Lue lisää

Kaiken näkevä silmä?

Kävin aamulla psykiatrin arviossa. Erityisen haasteellinen aamu sinällään, koska jo yöllä mieleen tuli auki jäänyt silmä. Se tumman metsän ja syvän sinen sekoitus. Pupilli ennemmin pieni kuin suuri. Mihin se näki? Minä olen kaikki nämä 12 viikkoa ajatellut, että mitä se ihminen ajatteli siinä maatessaan ja minut nähdessään. Tänään huomasin, ettei se kaunis syvänsävyinen silmä enää nähnyt. Jotenkin tuntui irvokkaalta, että toinen silmä oli jäänyt auki, mutta toisaalta sain mahdollisuuden vielä kerran katsoa vaikkei se katse enää vastannut. Suru ei tule vieläkään. Pelkkiä fyysisiä oireita. Puistatuksia ja kuvotusta. Lääkkeitä rukattiin. Apteekkireissulla menin kioskin kautta. Kauppias katsoi kummastellen, kun kerroin päättäneeni aloittaa tupakoinnin uudestaan, mitähän valikoimassa mahtaisi olla. Harvinaista kuulemma. Totesin, että tuoreella leskellä on lupa aloittaa tupakointi, jos siltä tuntuu. Kauppias oli samaa mieltä ja esitteli parhaat tuotteensa. Askin takana lukee osuvasti tu...
Lue lisää