Totaaliyksinhuoltajuudesta

Haluaisit mennä yksin rauhassa lenkille. Mää tuun mukaan! Ei kun haluan mennä rauhassa. Sää et ikinä tee mun kans mitään etkä ota mua koskaan mukaan mihinkään. Miks me ei koskaan mennä lenkille jos mää haluan..? Unohda siis lenkki koska saat joko kuunnella kitinää että mennään liian lujaa, liian kauas tai liian jotain muuta tai vaihtoehtoisesti pääset lähtemään vasta mehukkaan riidan päätteeksi ja tunnelma on auttamatta pilalla.


Menet tekemään lumityöt ajatellaksesi hetken rauhassa. Ovi käy ensimmäisen kerran noin viiden minuutin kuluttua. Mikä sulla kestää, missä oot..? Se siitä ajattelusta.


Menet tupakalle. Miks sää taas meet tupakalle. Tosi noloa. Enhän oo polttanut moneen päivään. Voisit silti lopettaa. Se siitä pienestä hetkestä omaa rauhaa ja pakoa kotoa.


Puhut puhelimessa. Yrität jakaa arkeasi ja keventää taakkaasi. Taasko sä oot puhelimella? Sulla ei ole koskaan aikaa mulle... Syyllistäminen onnistui taas.


Haluaisit jäädä illalla rauhassa katselemaan telkkaria. Sä et koskaan tule mun kanssa nukkumaan. Tulin viimeksi eilen. No silti. Seuraavat kaksi tuntia tikusta asiaa. Et ole saanut katsottua haluamaasi elokuvaa koska siinä on liikaa seksiä ja väkivaltaa. Vaihdat aina pakosta kanavaa kun kuulet lapsen nousevan sängystä. Lopulta valvot vain odottaen lapsen nukahtamista, koska et voi antaa periksi ja mennä yhtä aikaa nukkumaan.


Haluaisit lähteä hetken mielijohteesta elokuviin tai jopa baariin. Olet jumissa kotona, koska ei ole enää ketään läsnä joka jäisi kotiin lapsen kanssa. Tyydyt viettämään jälleen yhden lauantain kahden lapsesi kanssa.


Jos sulla oli jotenkin hankalaa tai tekee mieli nurista jostain pienestä asiasta niin anna palaa, mutta mieti sitten jos sinulla ei olisi sitä vapautta, mikä meistä suurimmalla osalla kuitenkin on.