Napanuora

Vuosi vaihtui. Tuntui kuin säie napanuorasta olisi rapsahtanut poikki. Sinä jäit menneeseen vuoteen ja minut heitettiin seuraavaan. En olisi halunnut, mutta ei vuosi kysynyt lupaa vaihtumiselle. Tyttö hakee turvaa enostaan. Ehkä se suuri syli tuo juuri sen turvan mitä lapsi juuri nyt tarvitsee.


Some pullisteli viestejä kuluneesta vuodesta ja onnentoivotuksista alkaneelle vuodelle. Minä en kirjoittanut mitään, sillä se vuosi oli se, mistä kirjaimellisesti selvisin hädin tuskin hengissä. Ensimmäistä kertaa olin kasvotusten sen oivalluksen kanssa, että meinasin kuolla. Nyt ymmärrän miksi valkoinen on surun väri. Mustakaan ei riitä. Kun mustaa syventää riittävästi, se muuttuu hehkuvan valkoiseksi, timanttisen kovaksi. Pelkään miten selviydyn sinä päivänä, kun tajuan kaiken tapahtuneen. Overwhelming... Konkretiaan voi tukehtua. Miten koota itsensä mikroskooppisen pienistä osasista eheäksi? Erikeeper ei taida nyt auttaa.


Tämä vuosi tulee olemaan vielä raaempi kuin viime vuosi. Kauanko kala kestää kuivalla maalla?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Olet mielessäni, nyt, kohta, vastikään. Koko ajan. Menetys lilluu ympärillä, kuin hernerokkasumu. Se imeytyy huokosiin kuin suola, tekee minusta patsaan, jolla on kivettynyt kuori. Repivä ja raastava suru on ollutta ja mennyttä. Tämä on enemmänkin kaiken uudelleen elämistä, ymmärtämistä niillä eväillä, mitkä olen keräillyt tässä vuosien varrella. Mitä enemmän ymmärrän, sitä enemmän sattuu. Mittakaava kasvaa päivä päivältä suuremmaksi tuoden mukanaan kipua ja särkyä, katkeruutta ja säröjä.  Yksinäisyys lietsoo tulta hyvällä menestyksellä. On helppoa kompastua itsesäälin asettamiin ansalankoihin. Kun kerran kompastuu, on vaikeaa nousta jaloilleen. Takerrun sinun sielusi rippeeseen sisälläni, kuin viimeiseen oljen korteen. Olethan vielä siellä, sielussani kiinni? Jos et ole, olen aivan yksin. Näethän minut vielä, kuulethan minut vielä? Kuka minut huolii, keskeneräisen,rikkinäisen ihmisen? Kuka näkee repsahtaneen ulkokuoren ohi sen, mitä sisällä on? Harva. Kuka uskaltaa harpata sinu...
Lue lisää

Brain rape, mind fuck

Liiallinen pään tonkiminen lyhyessä ajassa on pahasta ihmiselle. Aivot raiskataan, mieli nussitaan tohjoksi. Siinäpä sitä sitten hehkeä elämä hetken aikaa. Hätähuuto palasi, reaktio muuttui. En enää vain katsele tapahtumaa ja pilko sitä osiin, tuossa se nyt huutaa, sitten se hukkuu. Nyt tulee hyytävä paniikki. Syke nousee, iho hohkaa kylmää itku pulppuaa lähteenä ja hengitys salpautuu. Kerta toisensa jälkeen elämä loppuu siihen huutoon. Kuinka todelliseksi se alkaa muuttua hetki hetkeltä.  Tunnen kehossani hukkumisen. Tunnen kuinka keuhkot täyttyvät vedellä, korvissa kohisee oma veri, tukehtuminen polttaa kylmänä keuhkoissa ja jäsenissä. En käsitä miten voin sen tuntea, kun en ole hukkunut kuin henkisesti. Silti tunnen hukkuvani useita kertoja päivässä. Vain pieninä hetkinä, mutta se riittää.  Silti elämässä on jotain kaunistakin. Jos enkelikuoron voisi kuulla, kuulisin sen joka ilta katsoessani omaa lastani, joka nukkuu. Niin kaunis, rohkea ja rakkaudella tehty. Jos ...
Lue lisää

Nääntyjä

Joskus tuntuu siltä, että minun pitäisi olla jo ylivertaisen kestävä näiden koettelemusteni jälkeen uusien kompastuskivien edessä. No, enpä ole. En oikeastaan näinä viimeviikkoina kyennyt muuhun kuin kiukkuiseen valittamiseen. Jos olet kuullut suustani jotain positiivista, se oli vahinko. Onnistuneesti tasoittelen särmät huumorilla ja olen ryhtynyt aamulla meikkaamaan, jotta en näyttäisi ihan niin nääntyneeltä. Olen liian tunnollinen marssiakseni lääkäriin sekaisin olevan elämäni kanssa. Olen mahdottoman edessä. Päässä on liikaa dataa, pienetkin asiat lipsuvat mielestä, keskittyminen on lähes mahdotonta. Itku odottaa koko ajan nurkan takana. Surettaa, ahdistaa, väsyttää, pelottaa, suututtaa ja kyllästyttää. Huuda hep, jos löysit positiivisen tunnetilan! Kuinka paljon huolta voi yhden ihmisen elämä...
Lue lisää