Henkinen krapula

Puhuttuani ääneen terapeutille kaikki painajaiset ja pelot, epätodellisen arjen iski henkinen krapula. Tekisi mieli vetää kunnon kännit, jotta myös fyysinen krapula jotenkin oikeuttaisi täysin jumiutuneen ja sairaan olon. Liskojen yön jäljiltä heräsin hiukset märkänä hiestä siihen oloon, että olen todella sairas. Eikä minua oikeastaan mikään vaivaa. Fyysisesti. Terve kuin pukki. Luulisin.

Tulee niin huono omatunto jos istuu nojatuolissa päivän tekemättä yhtään mitään. Vaikka eihän se keneltäkään ole pois. Tämä hetki kai vaatii pysähtymisen. Pitkälle viivästyneeseen post traumaattiseen oireistoon kuulemma kuuluu painajaiset, joissa tunnelukot vapautuvat ja psyyke mellastaa vapaasti pelikentällä. Siihen ei auta kuin aika. Lääkkeillä ongelmaa siirrettäisiin vain kauemmas, ne eivät ratkaise mitään eivätkä avaa lukkoja. 

Siivosin eilen ja kotona on nyt parempi olla. Silti mielessä painaa koko ajan ajatus kodin vaihtamisesta. Se tuntuisi jonkinlaiselta puhdistautumisriitiltä. Luopuisin tästä yhteisen elämän monumentista ja laittaisin jotain aivan omaa. Paljon on siis mietittävää, miten tulevaisuuteni rakennan. Tämä asunto on miehen valitsema enkä ole koskaan täysin kotiutunut tänne. Ehkä tämä tarve haaveilla uudesta kodista johtuu osittain siitä. Ehkä se on osa jotain prosessia, josta minä en ymmärrä mitään. Elän vain sitä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Nääntyjä

Kaiken näkevä silmä?