Syöpä

Joku saa diagnoosin päivittäin. Syöpä. Kehosi syö sinua sisältä päin, muuttaa sinut hiljalleen eläväksi kuolleeksi. Kipua, tuskaa, luopumista ja loppuja. Lukemattomia. Minulla on henkinen syöpä. Musta möykky sisällä muuttaa alati muotoaan. Kasvaa, kutistuu, valtaa solu solulta.


Tekisi mieli oksentaa. Joku rusentaa sisikuntaa kasaan, kuin syvä meri. Miksi olen tässä ja nyt? Olisi helpompaa kuolla. Kuoleman jälkeen ei voi tuntea. Silti olen tässä ja nyt. Syövyttävän surkeuteni keskellä.


Tässä ja nyt. Hengitä. Hengitä. Hengitä. Tässä ja nyt. Hengitä.

Kommentit

  1. Helinä30. joulukuuta 2015 klo 23.15

    Hei vaan kanssasisareni löysin blogisi tänään ja luin ihan alusta asti tarinasi. Voi, miten osaat pukea sanoiksi juuri niitä tuntemuksia, joita puolisonsa menettänyt kokee! On ollut lohduttavaa lukea tekstejäsi ja huomata, että joku muukin tuntee ja kokee surun eri vaiheet tuolla tavalla. En vissiin ihan outo surija olekaan? Menetin itse mieheni heinäkuun lopulla 38 vuoden avioliiton jälkeen ja voin sanoa, että en olisi ikinä uskonut yksin jäämisen olevan näin kauheata! Totta on, että ystäviä ja sukulaisia on, mutta sitä haluaa tehdä sen surutyönsä yksin omalla tavallaan. Kiitos, kun olet jakanut ajatuksiasi ja toivon, että jaksat tehdä sitä jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Skye Walker1. tammikuuta 2016 klo 15.29

      Kiitos. Mahtavaa kun blogista löytyy vertaistuki muillekin. Siinä missä tämä on arjen terapiaväline minulle, toivoin aloittaessani, että samassa tilanteessa olevat löytäisivät myös vertaistuen näkökulman ja saisivat ehkä lohtua tai rohkeutta jatkaa. Toivon Sinulle voimia ja rohkeutta. Kantakaamme leskenstatuksemme ylpeinä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suolaa

Olet mielessäni, nyt, kohta, vastikään. Koko ajan. Menetys lilluu ympärillä, kuin hernerokkasumu. Se imeytyy huokosiin kuin suola, tekee minusta patsaan, jolla on kivettynyt kuori. Repivä ja raastava suru on ollutta ja mennyttä. Tämä on enemmänkin kaiken uudelleen elämistä, ymmärtämistä niillä eväillä, mitkä olen keräillyt tässä vuosien varrella. Mitä enemmän ymmärrän, sitä enemmän sattuu. Mittakaava kasvaa päivä päivältä suuremmaksi tuoden mukanaan kipua ja särkyä, katkeruutta ja säröjä.  Yksinäisyys lietsoo tulta hyvällä menestyksellä. On helppoa kompastua itsesäälin asettamiin ansalankoihin. Kun kerran kompastuu, on vaikeaa nousta jaloilleen. Takerrun sinun sielusi rippeeseen sisälläni, kuin viimeiseen oljen korteen. Olethan vielä siellä, sielussani kiinni? Jos et ole, olen aivan yksin. Näethän minut vielä, kuulethan minut vielä? Kuka minut huolii, keskeneräisen,rikkinäisen ihmisen? Kuka näkee repsahtaneen ulkokuoren ohi sen, mitä sisällä on? Harva. Kuka uskaltaa harpata sinu...
Lue lisää

Nääntyjä

Joskus tuntuu siltä, että minun pitäisi olla jo ylivertaisen kestävä näiden koettelemusteni jälkeen uusien kompastuskivien edessä. No, enpä ole. En oikeastaan näinä viimeviikkoina kyennyt muuhun kuin kiukkuiseen valittamiseen. Jos olet kuullut suustani jotain positiivista, se oli vahinko. Onnistuneesti tasoittelen särmät huumorilla ja olen ryhtynyt aamulla meikkaamaan, jotta en näyttäisi ihan niin nääntyneeltä. Olen liian tunnollinen marssiakseni lääkäriin sekaisin olevan elämäni kanssa. Olen mahdottoman edessä. Päässä on liikaa dataa, pienetkin asiat lipsuvat mielestä, keskittyminen on lähes mahdotonta. Itku odottaa koko ajan nurkan takana. Surettaa, ahdistaa, väsyttää, pelottaa, suututtaa ja kyllästyttää. Huuda hep, jos löysit positiivisen tunnetilan! Kuinka paljon huolta voi yhden ihmisen elämä...
Lue lisää

Kaiken näkevä silmä?

Kävin aamulla psykiatrin arviossa. Erityisen haasteellinen aamu sinällään, koska jo yöllä mieleen tuli auki jäänyt silmä. Se tumman metsän ja syvän sinen sekoitus. Pupilli ennemmin pieni kuin suuri. Mihin se näki? Minä olen kaikki nämä 12 viikkoa ajatellut, että mitä se ihminen ajatteli siinä maatessaan ja minut nähdessään. Tänään huomasin, ettei se kaunis syvänsävyinen silmä enää nähnyt. Jotenkin tuntui irvokkaalta, että toinen silmä oli jäänyt auki, mutta toisaalta sain mahdollisuuden vielä kerran katsoa vaikkei se katse enää vastannut. Suru ei tule vieläkään. Pelkkiä fyysisiä oireita. Puistatuksia ja kuvotusta. Lääkkeitä rukattiin. Apteekkireissulla menin kioskin kautta. Kauppias katsoi kummastellen, kun kerroin päättäneeni aloittaa tupakoinnin uudestaan, mitähän valikoimassa mahtaisi olla. Harvinaista kuulemma. Totesin, että tuoreella leskellä on lupa aloittaa tupakointi, jos siltä tuntuu. Kauppias oli samaa mieltä ja esitteli parhaat tuotteensa. Askin takana lukee osuvasti tu...
Lue lisää