Sound of Silence
Alijäämäinen tulos, ylivire päällä. Terapeutti näki oitis reippauden läpi. Jännite kehosta ei suostunut karisemaan edes tasajalkaa hypellen. Elokuvissa aina sanotaan: "go to your happy Place." Ja vähänkö sille on aina naurettu. Happy place ja voimaeläin...
No, tänään olin naamatusten sen turvapaikan (hahaa, repäiskääpä joku nyt sitten tähän puujalkavitsi maahanmuutosta. Se sallitaan) kanssa. Tavallaan löysinkin jonkinlaisen paikan, missä olen aina tavoittanut jonkinlaisen sisäisen rauhan. Se paikka tyrkytti itseään toistuvasti ja päädyin sitten muovaamaan siitä turvasatamaa. No satama kyllä, vitut siitä turvasta. Sillä hetkellä kun piti saavuttaa ainakin pieni tunne sisäisestä harmoniasta, paikka osoittautui illuusioksi menetysten alttarin edessä. Tupsahdin keskelle kuolinkamppailua. Se siitä levollisesta hetkestä omassa maailmassa.
Kotiin lähtiessä kaikki oli näennäisesti hyvin. Kaupassa muisti antoi mojovan litsarin poskelle. Hyllystä tuijotti meidän viimeinen yhteinen illallinen. Siirryn vegesafkaan ettei tarvitse käydä lihahyllyllä hajoilemassa.
Lapsi on käyttäytynyt kuin aivoton idioottikakara koko päivän. Olenkohan vain ollut liian kiltti vältellessäni päivästä toiseen täydellistä pimahtamista? Yritin saada kaupassa tilanteen haltuun maltillisesti ja rauhallisesti kehottaen lopettamaan tolloilun noin sata kertaa. Tajusin kyllä jossain sopukassa että kysymys on loppujen lopuksi vain siitä, kuinka monta kertaa kärsii ärsyttää ennen kuin rysähtää. Viisas vanhempi olisi varmaan vielä kerran käskenyt lopettaa ja varoittanut seuraamuksista. Minä sain raivarin. Kiljuin kaupassa sille nappulalle että tämmöistä kusipäistä härnäämistä ja systemaattista tottelemattomuutta sanotaan kiusaamiseksi ja minä jaksa enää sekuntiakaan katsella tätä perseilyä. Myyjä kuunteli vieressä naama punaisena. Olen melko varma että se tekee meistä johonkin jonkin ilmoituksen.
Pyysin kyllä anteeksi... Lapsikin pyysi...
Minun päiväni oli täysin perseestä. Mitenkäs sulla pyyhkii?
(ja jos huvittaa niin kuuntelepa juutuubista sound of silence) Miltä hiljaisuus kuulostaa..? Kuolemalta.
No, tänään olin naamatusten sen turvapaikan (hahaa, repäiskääpä joku nyt sitten tähän puujalkavitsi maahanmuutosta. Se sallitaan) kanssa. Tavallaan löysinkin jonkinlaisen paikan, missä olen aina tavoittanut jonkinlaisen sisäisen rauhan. Se paikka tyrkytti itseään toistuvasti ja päädyin sitten muovaamaan siitä turvasatamaa. No satama kyllä, vitut siitä turvasta. Sillä hetkellä kun piti saavuttaa ainakin pieni tunne sisäisestä harmoniasta, paikka osoittautui illuusioksi menetysten alttarin edessä. Tupsahdin keskelle kuolinkamppailua. Se siitä levollisesta hetkestä omassa maailmassa.
Kotiin lähtiessä kaikki oli näennäisesti hyvin. Kaupassa muisti antoi mojovan litsarin poskelle. Hyllystä tuijotti meidän viimeinen yhteinen illallinen. Siirryn vegesafkaan ettei tarvitse käydä lihahyllyllä hajoilemassa.
Lapsi on käyttäytynyt kuin aivoton idioottikakara koko päivän. Olenkohan vain ollut liian kiltti vältellessäni päivästä toiseen täydellistä pimahtamista? Yritin saada kaupassa tilanteen haltuun maltillisesti ja rauhallisesti kehottaen lopettamaan tolloilun noin sata kertaa. Tajusin kyllä jossain sopukassa että kysymys on loppujen lopuksi vain siitä, kuinka monta kertaa kärsii ärsyttää ennen kuin rysähtää. Viisas vanhempi olisi varmaan vielä kerran käskenyt lopettaa ja varoittanut seuraamuksista. Minä sain raivarin. Kiljuin kaupassa sille nappulalle että tämmöistä kusipäistä härnäämistä ja systemaattista tottelemattomuutta sanotaan kiusaamiseksi ja minä jaksa enää sekuntiakaan katsella tätä perseilyä. Myyjä kuunteli vieressä naama punaisena. Olen melko varma että se tekee meistä johonkin jonkin ilmoituksen.
Pyysin kyllä anteeksi... Lapsikin pyysi...
Minun päiväni oli täysin perseestä. Mitenkäs sulla pyyhkii?
(ja jos huvittaa niin kuuntelepa juutuubista sound of silence) Miltä hiljaisuus kuulostaa..? Kuolemalta.
Kommentit
Lähetä kommentti