Me
Me tapasimme heinäkuussa. Kesän kuumuudessa. Illat olivat jo hämyisiä, mutta niin lämpimiä että pelkkä neuletakki riitti pitämään vilun loitolla. Minulla oli uusi pyörä.
Pelle Miljoona soitti sinä iltana huonoimman keikkansa ikinä. Nostit minulle kättä melkein heti, kun astuin kuppilaan sisään. Keikan alettua tulit sanomaan hei. Sanoin hei. Olet tosi pieni, sanoit. Taskuvenus naurahdin.
Tapasimme vielä torilla samana iltana. Aurinko oli kultainen, Toripolliisi valvoi meitä ja muita. Olit humalassa. Halusit tavata selvin päin.
Tapasimme maanantaina. Sanoit kuvitelleesi silmieni olevan turkoosit ja katsoit minua silmiin. Ei se ollutkaan kuvitelma, sinun silmät on kuin siniset laguunit. Sie olet blue lagoon, naurahdit.
Olit kuin kiveen kaiverrettu antiikin patsas. Lihaksia näytti löytyvän mihin ikinä silmä sattui osumaan. Olin epävarma sinusta. Olit omituinen. Yhtä aikaa avoin mutta silti jotenkin varautunut. Vaikka keskustelit tauotta et antanut itsestäsi juuri mitään. Pelkäsin sinua jopa hieman.
Joku meitä kuitenkin veti yhteen. Olit juuri päättänyt pitkän suhteen. Minulla oli omat haavani. Ehkä paikkailimme toistemme seulana vuotavia paatteja. Tiedä häntä. Ruokit minua, hoivasit minua. Minä olin läsnä sinulle.
Jouluksi ostin sinulle partavettä. Pelkäsin että ajat kolarin matkalla vanhempiesi luo. Puhuimme puhelimessa tuon tuosta. Olit ostanut minulle hajuvettä. Et kuulemma ollut koskaan aikaisemmin ostanut naiselle mitään niin henkilökohtaista. Tuoksu oli Diorin Hypnotic poison. Makean mausteinen naisellinen tuoksu.
Talven aikana opetit minut nukkumaan. Toit minulle turvan. Pidit kiinni yön pienillä tunneilla kun painajaiset valvottivat. Ei sinua vaivannut hauras mieleni. Puhuimme, puhuimme ja puhuimme. Kasvoimme yhdessä uudeksi.
Toukokuu toi uuden elämän. Meidän keskustelumme olivat johtaneet meidät jonkin aivan uuden, yhteisen unelman äärelle. Olin raskaana. Se taimi sai alkunsa rakkaudesta ja unelmista, lapsellisesta riemusta. En tiedä kumpaan meistä sattui enemmän, kun raskaus keskeytyi juuri ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä.
Lähdimme matkalle. Paikkaan joka oli sinun elämäsi paikka. Se pieni piste kartalla, missä sielu lepää ja elämä on hetken zen. Siellä samassa paikassa sinun sielusi nyt lepää. Sinun paikassasi.
Seuraavana kesänä samaan aikaan syntyi kaunis mustatukkainen tyttäremme. Elämä oli hetken täydellinen.
Pelle Miljoona soitti sinä iltana huonoimman keikkansa ikinä. Nostit minulle kättä melkein heti, kun astuin kuppilaan sisään. Keikan alettua tulit sanomaan hei. Sanoin hei. Olet tosi pieni, sanoit. Taskuvenus naurahdin.
Tapasimme vielä torilla samana iltana. Aurinko oli kultainen, Toripolliisi valvoi meitä ja muita. Olit humalassa. Halusit tavata selvin päin.
Tapasimme maanantaina. Sanoit kuvitelleesi silmieni olevan turkoosit ja katsoit minua silmiin. Ei se ollutkaan kuvitelma, sinun silmät on kuin siniset laguunit. Sie olet blue lagoon, naurahdit.
Olit kuin kiveen kaiverrettu antiikin patsas. Lihaksia näytti löytyvän mihin ikinä silmä sattui osumaan. Olin epävarma sinusta. Olit omituinen. Yhtä aikaa avoin mutta silti jotenkin varautunut. Vaikka keskustelit tauotta et antanut itsestäsi juuri mitään. Pelkäsin sinua jopa hieman.
Joku meitä kuitenkin veti yhteen. Olit juuri päättänyt pitkän suhteen. Minulla oli omat haavani. Ehkä paikkailimme toistemme seulana vuotavia paatteja. Tiedä häntä. Ruokit minua, hoivasit minua. Minä olin läsnä sinulle.
Jouluksi ostin sinulle partavettä. Pelkäsin että ajat kolarin matkalla vanhempiesi luo. Puhuimme puhelimessa tuon tuosta. Olit ostanut minulle hajuvettä. Et kuulemma ollut koskaan aikaisemmin ostanut naiselle mitään niin henkilökohtaista. Tuoksu oli Diorin Hypnotic poison. Makean mausteinen naisellinen tuoksu.
Talven aikana opetit minut nukkumaan. Toit minulle turvan. Pidit kiinni yön pienillä tunneilla kun painajaiset valvottivat. Ei sinua vaivannut hauras mieleni. Puhuimme, puhuimme ja puhuimme. Kasvoimme yhdessä uudeksi.
Toukokuu toi uuden elämän. Meidän keskustelumme olivat johtaneet meidät jonkin aivan uuden, yhteisen unelman äärelle. Olin raskaana. Se taimi sai alkunsa rakkaudesta ja unelmista, lapsellisesta riemusta. En tiedä kumpaan meistä sattui enemmän, kun raskaus keskeytyi juuri ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä.
Lähdimme matkalle. Paikkaan joka oli sinun elämäsi paikka. Se pieni piste kartalla, missä sielu lepää ja elämä on hetken zen. Siellä samassa paikassa sinun sielusi nyt lepää. Sinun paikassasi.
Seuraavana kesänä samaan aikaan syntyi kaunis mustatukkainen tyttäremme. Elämä oli hetken täydellinen.
Kommentit
Lähetä kommentti