Kamelin selkä
On olemassa sanonta, koska kamelin selkä katkeaa... No tältä dromedaarilta kyttyrä meni ruttuun nyt. Välilevyssä on särkiä ja lääkekaappi pullistelee kolmioita. En ole ikinä ollut fyysisesti näin kipeä. Mikään asento ei ole hyvä. Mikään lääke ei vie kipua kokonaan pois. Ja mikä pahinta. Hävettää niin hemmetisti. Olin viime viikon poissa töistä sänkyyn kaataneen nuhan takia, nyt sain soittaa maanantaina taas. Selkä on rikki. Taas viikko pois. Olen enemmän poissa töistä kuin paikalla. Pelottaa, että en saa enää jatkaa töissä tällä menolla. Kympintyttöä vedetään nyt kölin alta mennen tullen. Miten suoritat kun päästä ja perseestä on työnnetty rautakankea sisään... Kas siinäpä mehukas pulma.
Olen yrittänyt tsempata ja hahmotella lisää rakennetta päivittäisiin toimiin ja elämään, jotta kaaos lapsen mielestä hellittäisi ja pelkotilat laukeaisivat. Vaatii älyttömästi energiaa pohtia, miten voin säveltää marssin tahdin jokaiselle perustoiminnolle kotona. Miten puran sen kaiken osiin ja kannustan lasta suoriutumaan näistä osasista. Ja miten tunnistan ja nimeän ääneen lapselle ne lapsen tunteet. Rakettitiede olisi ehkä ollut helpompi vaihtoehto. Ehkäpä apteekkarin pussiin tunkemat koktailit tarjoavat korkeamman tason ohjausta ja luovia ratkaisuja vaaleanpunaisen pilven pyöriessä pään ympärillä. Jokainen päivä on kolmiopäivä.
Kommentit
Lähetä kommentti