Valitut palat ja kootut selitykset

Yhden loman olen taas rämpinyt läpi. Loma on minulle antoisaa aikaa eri kontekstissa kuin suurimmalle osalle kanssaeläjistä. Lomakauden aikana jylläävät olevaisuuden voimat, muistojen myrskyt ja uudelleen oppimisen pakko.

Tämä kesä on ollut huomattavasti raaempi kuin viime kesä. Silti se on kuljettanut minua asioiden äärelle, joihin en ole ollut valmis aikoihin. Ostin pääkallouikkarit, uin ja uin uudestaankin. En tappanut ketään, itseni mukaan lukien. Vaikka pieni ääni päässä lauloi: hukuta itses, päätä päiväs... En kuunnellut sitä. Ja se jonka on vaikea ymmärtää mitä hankalaa uimisessa on, voin selvennyksenä sanoa, että minun mielessäni asuu seuraava yhtälö: Uiminen vedessä = kuolema.

Tyhjensin varastosta tyttären vauvanvaatteet ja möin ne kirpputorilla. En minä enää niitä lapsia tee. Jos joskus tapahtuu rakkauden ihme ja mieli muuttuu, saan kyllä kaupasta uudet vaatteet, jotka eivät muistuta menneistä. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen keski-ikäistyvä nainen. Lapseni on jo yhdeksän vanha, omaksi persoonakseen, yksilöksi kehittyvä ihmisentaimi. En oikein kaipaa enää vauvan mukanaan tuomaa kaikkea. Siihen särkyyn ostin toisen koiran.

Kävin treffeillä, en käy toiste. Olen tyytyväinen elämääni tämmöisenään. En juuri nyt kykene sijoittamaan tähän yhtälöön uutta ihmistä. Ehkä joskus myöhemmin. Mutta kokeilinpas. En piilotellut tuvassani turvapanssareissa. Siihenkin särkyyn tepsii koiranpentu. Aina on kaksi pientä, jotka ovat riemuissaan olemassaolostani.