Pohjatonta
Ikävä saapuu, kuin odotettu, mutta epämieluisa vieras. Tasan vuosi ja neljä kuukautta ja nyt polku kääntyy viidakkoa kohden ja loppuu. Tuntuu, kuin olisi alkamassa jokin uusi aika. Pinta alkaa väreillä, tunteita nousee kuplien matkassa pohjasta kohti tätä hetkeä. En pidä tästä. Tämä tuntuu pahalta.
Olen yksinäinen, ikävissäni, onneton, vihainen, kateellinen ja helvetin loukkaantunut elämälle. Minuun sattuu. Sattuu ihan saatanasti ja se kipu on fyysistä. Ei mitään pientä pintaharmistusta.
Eniten satuttaa kuitenkin suru, joka näkyy lapsessa. Silmistä pilkahtelee jäinen harmaus. Ne pienet hiljaiset tyhjät hetket, jotka täyttyvät sanattomalla tukahduttavan paksulla ikävällä ja surulla. Tytär oppi uimaan, missä on isä, joka kehuu, missä on aviomies, joka ottaa kainaloon ja jakaa ylpeyden? Istuimme eilen ravintolassa juhlimassa saavutusta, perheiden ympäröimänä olimme kuin haaksirikkoiset autiolla saarella jota hait kiertelevät. Molemmat omassa surussamme yksin. Halusin sanoa tarjoilijalle, joka tuli kysymään saisiko olla vielä jotain muuta, että haluan yhden aviomiehen, kiitos.
En taida saada sinua takaisin?
Olen yksinäinen, ikävissäni, onneton, vihainen, kateellinen ja helvetin loukkaantunut elämälle. Minuun sattuu. Sattuu ihan saatanasti ja se kipu on fyysistä. Ei mitään pientä pintaharmistusta.
Eniten satuttaa kuitenkin suru, joka näkyy lapsessa. Silmistä pilkahtelee jäinen harmaus. Ne pienet hiljaiset tyhjät hetket, jotka täyttyvät sanattomalla tukahduttavan paksulla ikävällä ja surulla. Tytär oppi uimaan, missä on isä, joka kehuu, missä on aviomies, joka ottaa kainaloon ja jakaa ylpeyden? Istuimme eilen ravintolassa juhlimassa saavutusta, perheiden ympäröimänä olimme kuin haaksirikkoiset autiolla saarella jota hait kiertelevät. Molemmat omassa surussamme yksin. Halusin sanoa tarjoilijalle, joka tuli kysymään saisiko olla vielä jotain muuta, että haluan yhden aviomiehen, kiitos.
En taida saada sinua takaisin?
Kommentit
Lähetä kommentti