Syvä sisin

Kohta on maanantai ja pitäisi mennä töihin. En ymmärrä mistä voimattomuus ja alakulo kumpuavat. Aamulla mietin, kunpa joku kuulisi minua sisältä. Suorana lähetyksenä. En pääsisi itse vaikuttamaan lähetyksen sisältöön. Kunpa joku tuntisi minua sisältä. En osaa sanoittaa tuntemuksia mitenkään. Ne ovat liian monimutkaisia. Hammassärky olisi helpompi.


Joku osa sisältä itkee, joku on raivokkaassa ylivireessä, johonkin sattuu, jossain sykkii pohjaton epätoivo ja silti joku syvä osa tarjoaa apua naapurille, koska niin on hyvää jaettava.


Ruokahalu on mennyt, elimistö ei ota vastaan ravintoa, ylivire ja hätätila lähettää kaiken ylimääräisen pikavauhtia pois. Ei minua edes huvita syödä. Silti pitäisi yrittää. Entä jos ei kiinnosta enää yrittää?