Kauhua ja kaunista
Katselin elokuvaa, talon isäntä hukuttautui. Pää painui pinnan alle, minä putosin shokkitilaan. Huusin, huusin, itkin hysteerisesti. Huuto tuli vasta vuosi tapahtuneen jälkeen. Putosin eläimelliseen paniikkitilaan, kammioon, josta ei ole tietä ulos. Trauma veti minua turpiin niin, etten edes ehtinyt nähdä mistä isku tuli. Tuntui sangen typerältä hokea itselleen, tämä ei tapahdu nyt eikä se tapahdu minulle.
Ja jotenkin kuitenkin sain itseni pullautettua takaisin tähän päivään. Rökitettynä ja siipeensä saaneena, mutta kuitenkin. Ehkä onnistuin jopa saavuttamaan jonkinlaisen tunteen siitä, että kyllä vain, minä kykenen hallitsemaan jo päälle käyvän kauhun.
Hoidin tänään potilasta, joka oli myös vuosi sitten kokenut suuren menetyksen. Puhuimme surusta ja menetyksestä tasaveroisina. Se tuntui vapauttavalta. Minä ymmärsin täydellisesti potilasta ja potilas ymmärsi minua. Puhuimme menetyksen uniikkia kieltä. Ihan järjetöntä, että tämmöisestä tragediasta voi ammentaa voimaa auttaa toista ihmistä .
Kesä on tulikuuma ja kaunis. Jäin tänään lomalle. Pelotti jostain syystä ihan älyttömästi lähteä töistä. Muistot rullasivat mielessä ja onnettomuuden pelko jäytää vieläkin sisimmässä.
Katselin hellepäivän untuvaisia pilviä. Puhuin Martille. Pyysin suojelemaan meitä. Huomasin edelleenkin odottavani miestä kotiin. Olemme tyttären kanssa puhuneet viime päivinä paljon iskästä. Tytär muistelee, se on kaunista.
Ja jotenkin kuitenkin sain itseni pullautettua takaisin tähän päivään. Rökitettynä ja siipeensä saaneena, mutta kuitenkin. Ehkä onnistuin jopa saavuttamaan jonkinlaisen tunteen siitä, että kyllä vain, minä kykenen hallitsemaan jo päälle käyvän kauhun.
Hoidin tänään potilasta, joka oli myös vuosi sitten kokenut suuren menetyksen. Puhuimme surusta ja menetyksestä tasaveroisina. Se tuntui vapauttavalta. Minä ymmärsin täydellisesti potilasta ja potilas ymmärsi minua. Puhuimme menetyksen uniikkia kieltä. Ihan järjetöntä, että tämmöisestä tragediasta voi ammentaa voimaa auttaa toista ihmistä .
Kesä on tulikuuma ja kaunis. Jäin tänään lomalle. Pelotti jostain syystä ihan älyttömästi lähteä töistä. Muistot rullasivat mielessä ja onnettomuuden pelko jäytää vieläkin sisimmässä.
Katselin hellepäivän untuvaisia pilviä. Puhuin Martille. Pyysin suojelemaan meitä. Huomasin edelleenkin odottavani miestä kotiin. Olemme tyttären kanssa puhuneet viime päivinä paljon iskästä. Tytär muistelee, se on kaunista.
Kommentit
Lähetä kommentti