Lesken lehti

Mitä tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella? Epämukavuutta. Tarvitseeko ihminen epämukavuutta pysyäkseen järjissään mukavuusalueellaan? En tiedä, en ole niin viisas. Minulla on ollut unelmia, joita en ole tullut täyttäneeksi, vaikka mahdollisuuskin olisi varmasti ollut olemassa, jos olisin riittävästi halunnut tarttua siihen hetkeen ja mahdollisuuteen. Joku on aina pidätellyt. Pidättelee edelleenkin. Silti astuin haamurajan ylitse ja ostin lentoliput itselleni ja lapselle. Joku sisimmässä sanoo tämän olevan virhe. Huono omatunto ei johdu rahasta, se kumpuaa jostain syvällisemmästä. Otan riskin, jota ei ole pakko ottaa. Lähden ja jätän turvan. Avaan oven tuntemattomaan. Pelkään etten kykene nauttimaan siitä, mistä olen uneksinut. Jos todellisuus ja unelma eivät kohtaa. Mitä sitten? Pelkään pelkäämistä pelkäämisen ilosta.

Kim Lönnholm lauloi aikanaan viheliäisen korvamadon Minä olen muistanut. Niinpä niin. Minun sisimpäni laulaa nyt sitä laulua. ...kipuna kiivaana, suruna sielussain... Yöllä et ollut kuollut. Paneskelit pirihuoria ja haukuit minua läskiksi. Meillä ei ole toista lasta, koska kukaan ei kykenisi tuommoisen ihmisen kanssa sellaiseen kanssakäymiseen, että alkuräjähdys olisi edes mahdollista. Edes Jeesus ei neitseellisesti haluaisi tuollaista ihmisen irvikuvaa saattaa siunattuun tilaan. Miksi olit niin ilkeä? Miten koskaan olit voinut sanoa olleesi onnekas saatuasi rinnallesi juuri minut? Miksi raastavan tuskan hetkellä ei ollut ketään kenelle soittaa? Kukaan ei lohduttanut. Minä ja muuttokuorma, sinä ja pirihuora. Olisi helpompaa kuolla kuin sietää tämä ja vielä sinulta. Aamulla heräsin hapen nälkään. Rintaa puristaa näkymätön vyö. Tunti kuluu hurjaa vauhtia ja vasta sitten käsitän, että olet kuollut etkä karannut. On hankala päästä itsensä herraksi ja sitoa mieli aikaan ja paikkaan. S...