Lesken lehti

Olet mielessäni, nyt, kohta, vastikään. Koko ajan. Menetys lilluu ympärillä, kuin hernerokkasumu. Se imeytyy huokosiin kuin suola, tekee minusta patsaan, jolla on kivettynyt kuori. Repivä ja raastava suru on ollutta ja mennyttä. Tämä on enemmänkin kaiken uudelleen elämistä, ymmärtämistä niillä eväillä, mitkä olen keräillyt tässä vuosien varrella. Mitä enemmän ymmärrän, sitä enemmän sattuu. Mittakaava kasvaa päivä päivältä suuremmaksi tuoden mukanaan kipua ja särkyä, katkeruutta ja säröjä.  Yksinäisyys lietsoo tulta hyvällä menestyksellä. On helppoa kompastua itsesäälin asettamiin ansalankoihin. Kun kerran kompastuu, on vaikeaa nousta jaloilleen. Takerrun sinun sielusi rippeeseen sisälläni, kuin viimeiseen oljen korteen. Olethan vielä siellä, sielussani kiinni? Jos et ole, olen aivan yksin. Näethän minut vielä, kuulethan minut vielä? Kuka minut huolii, keskeneräisen,rikkinäisen ihmisen? Kuka näkee repsahtaneen ulkokuoren ohi sen, mitä sisällä on? Harva. Kuka uskaltaa harpata sinu...

Olen täällä, olen tässä. Ihan hiljaa. Olen tässä sinua varten, ja sinua, ja sinua myöskin. Kannan huolta sinusta, sinusta, teistä, sinusta ja kyllä, myös sinusta. Tässä kaiken hiljaisuuden keskellä olen teitä kaikkia varten. Se on minun osani. Sinun silmissäsi olen vahva, selviytyjä, kaiken kestävä taistelija. Epäilemättä olenkin sitä, suurimman osan ajasta. Kunnes tulee se hetki, kun tajuan, että ei ole ihmistä, joka istuu viereen, ottaa kädestä ja sanoo. Olen tässä sinua varten. Anna minä huolehdin hetken sinusta. Jaetaan taakka, jätä reki hetkeksi minulle. En tiedä mikä kohta epäonnistumisten jatkumossa johti sille tielle, että kuljen kohti vääjäämätöntä yksinäisyyttä. On minulla ystäviä, perhe, tuttavia. Silti ajelehdin kohti suurta tyhjää, kohti tilaa, jossa inhimillisellä heikkoudella ei selviydy. Ole kivikova tai kuole.  Olen tässä, ihan hiljaa. Jaan ilot ja yritän näyttää onnelliselta puolestasi. Onnistun siinä todella hyvin. Kunnes tulee hetki, jolloin itku pak...