Lesken lehti

Taannoin luin artikkelin, jossa Vuokko Hovatta pohti leskeyttään. Hän koki ihmisten kuinka voit kysymykset vaivaannuttavina. Entä jos kukaan ei enää halua sanoa sinulle niin yksinkertaista asiaa kuin hei..? Minulta kysyttiin tänään töissä, miten menee. Vastasin, että päin persettä. Ei minun tarvinut sievistellä saati selitellä. Eikä kukaan kavahtanut vastausta. Vuosi sitten koulun vanhempainillassa harva vielä tiesi leskeytymisestäni. Minua tervehdittiin ja olin yksi ekaluokkalaisen vanhempi muiden joukossa. Tänä vuonna minua väisteltiin. Kukaan ei katsonut silmiin, kukaan ei sanonut hei. Ei edes se ihminen jonka olen tuntenut yli kymmenen vuotta. Likainen, hankala liian nuori leski. Kahvilla meinasi jo tulla itku. Onko pakko vielä olla täällä? Tuntui että kaikki moitteet ja varoitukset olivat vain minulle tarkoitettuja. Opettaja totesi että isät voisivat ottaa kantaakseen vastuun pyöräilyvarusteista. Pitänee soittaa jesselle taivaaseen, että sanotko o Martille terveisiä että huoleht...

Mitä isompi trauma, sitä pidempi köysi. Se millä on merkitystä on se fakta, että köyden toinen pää on kiinni sinussa ja toinen pää tapahtuneessa. Karkuun pääsee niin kauan kuin köyttä riittää. Minulla alkaa olla köysi vähissä. Vuosi sitten olin täsmälleen samassa tilanteessa, juoksin karkuun niin lujaa kuin hobitin kintuistani pääsin. Kaikki paha pullahteli ympärille pyytämättä ja kutsumatta. Ainoa ero oli siinä että halusin töihin. Nyt en jaksaisi mennä edes töihin. Uni ei tule tai ei kestä, sietokykyä ei juuri ole. En saavuta siedettävän olemisen ikkunaa. Kömmin sen alla tai kurvaan raketin lailla sen yli. Pieni asia saattaa kaataa kupin nurin eikä palautuminen onnistu hyvinkään. Positiivisuus on katoava luonnonvara. Keskittyminen herpaantuu liian helposti. Itkuhepulit ovat palanneet. Kuvittelin päässeeni jo eteen päin prosessissa, mutta alan hiljalleen tajuta ettei se prosessi ole edes alkanut vielä... ps. Tätä blogia on luettu yli 51000 kertaa. Häkellyttävää.

Tulee ensimmäinen vapaapäivä pitkään aikaan, jolle ei ole suunniteltu kuin terapia heti aamusta. Jäljelle jää hulppeat neljä tuntia omaa aikaa. Tekee mieli itkeä. Lapsi on kuumeessa kotona. Se siitä omasta ajasta. Neljän viikon odotus palkittiin lämpimästi. Ehkä hetkinen minulle seuraavassa elämässä sitten.