Kaiken näkijä

Olen kaiken näkijä. Päivä lipuu töissä hiljalleen. Näen sinut ovien ikkunoista, nurkan takaa, käytävän päässä. Aina se on joku muu. Kun herpaannun hetkestä melkein kuulenkin sinut. Silti täällä on hiljaista melun keskellä, yksinäistä ystävien keskellä. Tätäkö se ikävä nyt on..?


Näen tulevaisuuteni. Olen yksin. Selviän, raadan ja taistelen, mutta olen yksin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kelvoton

Terapiat ajetaan alas. Terapeutti vaihtaa työnantajaa eikä minulle osoiteta uutta auttajaa. En ole kai riittävän mielenkiintoinen, haastava tai rikkinäinen ihminen. Olen kelvoton jopa terapiaan. Minun vuosia kestävä taipaleeni kesti lopulta neljä kuukautta. Hoida itse ongelmas, jotka olet itselles hankkinutkin. Ketä jaksaa kiinnostaa sun säälittävä pieni henkilökohtainen paskatunkio. Ei ainakaan tätä tahoa. Tuntuu turhauttavalta ja ahdistavalta. Kiireellä koitetaan nyt taputella pikamarssin tahtiin yksi traumaterapia. Hieman uskallan epäillä ettei minun yhden hengen armeijalla riitä kapasiteetti taistelemaan tätä kamikazeiskua. Surkeaa on. Jos jaksaisin, kirjoittaisin tähän kilometrin mittaisen yhteiskunnan ja terveydenhuollon arvoja ruotivan sunnuntaisaarnan tiistain kunniaksi, mutta skippaan, koska sen kaiken pohtiminen alkaisi vituttaa vielä enemmän.
Lue lisää

Joutomaa

Mikään ei tunnu miltään. En jaksa mitään. En halua puhua kenellekään mitään milloinkaan. Ei ole sanottavaa. Suu on tyhjä. Pää on tyhjä. Lapsi raivoaa, minä kuuntelen. Olen paska äiti, kun en huuda. Pitäisi kuulemma huutaa. En jaksa huutaa. Mykkä itku suihkussa. Te ette tajua. Te ette nähneet sitä. Arkussa ei ollut minun mieheni. Se oli väärän näköinen. Mustat silmä, littanat mustat lautaset. Punainen otsa. Mustat korvat, mustaa verta. Jääkylmä kalmo, minun mieheni. Farkkutakkiviitta leijuu hiljaa järven pinnalla. Päälaki vilkkuu veden alta kuin salakavala kari. Siinä se makasi laiturilla se miehekäs rinta, liikkumatta. Minun mieheni rikki runnottuna, pois menneenä. Kuvassakin näen mustasilmäisen kalmon vain. Itkenpä vähän lisää. Kukaan ei minua tajua. En jaksa ihmisiä. Silti ihmettelen mihin kaikki katosivat. Hätä on helpottanut ja minä unohdun. Ja kun soitat en jaksa vastata puhelimeen. En jaksa puhua. Ei ole sanottavaa. ...
Lue lisää

Summer is miles and miles away

Kaikki tuntuu kaukaiselta. Täydellisen hyvä päivä yllättää, niin ettei siihen oikein osaa edes suhtautua. Ihminen on täysin ymmällään. Miksi ei ahdista, miksi ei muisti pullauttele oksennusta rinnuksille, miksi on vain ihan ok..? Hyvien päivien lomaan alkaa kuitenkin soluttautua joulu. Olen ollut hyvillä mielin joulusta ja kaikki on tuntunut jotenkin positiiviselta. Siivosimme tänään ja laitoimme kuusen. Sitten tuli oivallus, iskä puuttuu. Ei tuntunutkaan enää hyvältä. Siivoamisen jälkeen olin jo niin uupunut, että olisin ollut valmis nukkumaan. Siisti koti on ihana, mutta lähestyvä juhla pelottaa. En haluaisi vaipua synkkyyteen, mutta juhlamieli on kateissa. Kannan huolta Martin isän jaksamisesta. Jos minulla on kuormaa, niin hänellä on sitä vielä enemmän. Ensin kuoli kuopus, sitten vaimo. Joulu aivan yksin. En jaksa ajaa pohjoiseen. Haluan olla kotona, turvaverkon ulottuvissa. Ulkona sataa vettä. Ajattelin hetken verran, että näin märässä ilmassa ruumiskin hajoaa ja mätänee no...
Lue lisää